(Tätä kirjoitusta ymmärtääksesi sinun voisi olla hyvä lukea ensin edellinen. En tosin tiedä, auttaako se mihinkään, mutta yritä ihmeessä.) Hyviä uutisia: Virroilta auliisti lähetetty senioripuhelin on päässyt kotiin. Ja siinä ne hyvät uutiset sitten olivatkin. En tiedä mistä aloittaisin, ne muut. Tuleeko minun aloittaa alusta? Missä kohtaa tämä kaikki hulluus oikein alkoi? Johonkin kohtaan on …
Kategoria-arkisto:Uncategorized
Näin hankit senioripuhelimen
Äkkiä tekeekin aivan hirveästi mieli raportoida tänne avaruuteen arjestaan. Jos se vaikka vähän auttaisi sitä jaksamaan. Ja jos siitä vaikka joskus olisi jollekulle vähän lohtua – en nimittäin ehkä kuitenkaan ole ainoa, joka elää kuten minä. Ainakaan toivottavasti. Vaikka alkaakin vahvasti tuntua että näin ehkä on. Ensin hajosivat kuulokkeet. Tai kyllä ne toimivat, ne vain …
Algoritmi
On taas yö – tämä on se vuodenaika, jona usein on – ja kissa on oksentanut sohvalle. Joskus tämä epäilemättä olisi katkaissut äitikamelin selän. Ja toki vieläkin on päiviä, joina sellainen vieläkin on lähellä, huokailun muodossa ainakin, öisin ei vaan enää jaksa. Miksi huokailla, näitä tilanteita varten kauppalistalla on ollut talouspaperi, on ja tulee olemaan. …
Sana ja sen muodot
On yö ja vuoden viimeiset hylkäykset ovat kolahtaneet sähköpostiin. Kaikkia niitä hakija on arvannut odottaa. En minä oikeasti, ihan vilpittömästi, olekaan jaksanut uskoa siihen, että postistani mitään muuta enää löytyisi. Oikeastaan enää ikinä. Toki pakko myöntää, että hakemusta jättäessä sitä aina itse yksin tai yhdessä työryhmän kanssa silti pitää yllä pientä toivoa, joitain viikkoja, ehkä …
Ikkuna
On tullut päiviä. Niitä on kulutettu, ne ovat kuluneet. On tullut marraskuu, ja äkkiä se onkin mennyt, on tullut pimeää, postiluukusta laskuja ja sähköpostin harva mutta tasainen hylkäysten virta ei ole ehtynyt, se virtaa edelleen, siitä on melkein jo turvaksi, niin pysyvä se on. Olen istunut sohvalla. Olen istunut siinä paljon. Olen istunut, ollut tekevinäni …
Kaivosta nostettu myyrä
Hylätyksi tulemisen jälkeen ovesta vaappuu sisään lohtu. Ensin se kiipeää autooni kaksissa pienissä kengissä. Kaksi pientä takamusta kampeutuu takapenkin turvaistuimiin, kaksi pientä katsetta katselee kahdesta ikkunasta kahta omaa maailmaa samalla kun kaksikymmentä pientä sormea pitelevät kahta karjalanpiirakkaa. Kun käännymme kadulle päiväkodin parkkipaikalta, minä kysyn kuskin paikalta: miten päivä meni? Takapenkiltä kuuluu: hyvin. Minä siihen: kiva. …
Liian herkkä kirjailijaksi
Vieläkin mietin taiteen tehtävää. Mietin sitä sen jälkeen, kun mies on sanonut: Sä olet jatkuvassa konfliktissa joka suuntaan. Mä toivoisin että sä saisit jonkun rauhan. Toissapäivänä kyselin itseltäni, miksi kirjoitan. Vastauksen tulin sitten löytäneeksi omasta uudesta kirjastani. Tämän omavaraisemmaksi ihminen ei mene. Mutta rauha, se ei vaan tule. Enää minun ei siis tarvitse miettiä, miksi …
Hylätyn runoilun ilta
Kuinka puhua siitä, mistä ei kehtaa puhua. Kuinka puhua hylätyksi tulemisesta. Kuinka puhua siitä, mistä ei haluaisi julkisesti mitään sanoa, siitä, mitä tekee vain mieli hävetä. Siitä, ettei kelpaa. Ja kuinka puhua siitä ilman että tulee oman kelpaamattomuutensa lisäksi leimatuksi lisäksi myös katkeraksi siitä, ettei kelpaa? Eikä oikeastaan yhtään kestä sitä? Että pitäisi ehkä vain …
Synnytyshuone – ja pari muuta hyvää huonetta
Sunnuntai-ilta. Kynttilä palaa. Istun kotona yksin ja ajattelen, tätä päivää ja joitain menneitä. Joitain hyviä, yhtä hyviä kuin tämä on ollut. Että mikä niitä yhdistää: jokin pieni haikeus, ilo ja haikea pieni vaikeus. Jokin ihana pieni liikahdus, tunne siitä, että on äkkiä oma itsensä oikealla paikallaan, omallaan. Osana jotain isompaa. Tunsin tänään niin, kun kävin …
Jatka lukemista “Synnytyshuone – ja pari muuta hyvää huonetta”
Kuulokkeet
On lokakuinen ilta. Olen ajanut Volvollani läpi märän pimeyden takaisin kaupunkiin ja allekirjoittanut kirjailijoiden avoimen kirjeen suomalaisen kirjallisuuden puolesta – paitsi itse asian takia, myös epäilemättä siksi, että tuntisin kuuluvani. Johonkin mihin edes vähän haluaisin. Vaikken enimmäkseen tunnekaan kuuluvani. En tiedä, kuinka kaupungissa kuuluu olla, tai perheessä. En muista. Siksi olen varmuuden vuoksi soittanut moottoritiellä …