Toissa syyskuussa saavuin tähän laituriin toista kertaa elämässäni. Ensimmäisestä kerrasta oli aikaa melkein neljäkymmentä vuotta. Tuli kummallinen olo. Hyvin kummallinen. Sanat puuttuivat. Etenin maisemassa, saavuin tähän. Kävelin ovelle ja avasin sen. Astuin sisään, istuin alas. Käännyin katsomaan kohti kattoa. Siinä se oli, edelleen. Täsmälleen niin kuin muistin. Istuin siinä pitkään. Katselin jotain mikä on mennyt: …
Kirjoittaja-arkisto:virkkunenjulia
Takatalvi
Aamulla herätessä se on ikkunan takana, lojuu pihalla: uusi lumi. Ei siitä voi pahastua. Sehän tervehtii. Päivällä tekee äkkiä kovasti mieli siivota. Juuri tässä kohtaa tätä peruttua kevättä, kun täytyisi alkaa markkinoida seuraavaa kirjaansa. Sitä, joka on vielä vähän kesken, mutta menee kesällä kansien väliin, valmiiksi. Koska näin olen mennyt lupaamaan. Illalla lattiat on pesty …
Seili, jälkikirjoitus
Mantere. Saapuminen takaisin on aina vaisua, aina yhtä vaikeaa. Saaren hiljaisuutta vetää hetken perässään, ennen kuin se hiipuu näkyvistä, katoaa kaiken taa, perheen, puheen, liikenteen. Sähköpostin avaaminen pelottaa. Postilaatikkoaan oppii pelkäämään, koska kaikki hylkääminen tapahtuu siellä. En tiedä, uskalsinko toivoa. Yritin toivoa salaa. En kertonut kenellekään, en kai siitäkään, että Seilin saarella heräsin yhtenä yönä …
Seili, tänäänkin
Rauhasta nousee levottomuus. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin se kun mikään ei tapahdu. Kun on toivonut liikahdusta, että jokin nytkähtäisi. Eikä mikään tapahdu. Saari pysyy paikoillaan. Rauhasta nousee turhautus. Eikö saari vaan voisi päästä irti, ajelehtia avomerelle, tahdon mennä mukana. En tahdo seistä tässä rannassa näin aloillani, saari, tee jotain. Ei se tee. Siinä …
Seili
Kun lähtee yksin saarelle ajatellakseen omiaan, ja huomaa sitten, vasta viidentenä päivänä, ettei ajatuksia ole. Kun lähtee kirjoittamaan, ja huomaa sitten kynä kädessä, ettei sanoja tule. Ei siihen tahtiin kuin mantereen puolelta mukaan raahatut omat odotukset ovensuussa lumisten kenkien vieressä toivoisivat. Se on ihanaa. Odotus sulaa eteisen matolle. Päivät ovat pitkiä, eivät ota loppuakseen. Aika …
Säätimet
Keittiön nurkassa kyyhöttävä työpöytäni pitäisi siivota. Olen suunnitellut sitä lokakuusta asti. Mutta marraskuun pöly, ja joulukuun, ja tammikuun, ja se kaikki pölyn alle kasattu tavara, siihen on hirveän vaikea puuttua. Siitä ei voi kuin katsoa pois. On siis keskityttävä siihen, minkä todella osaa. Nyt lieden säätimet eivät enää ole tahmeita, mutta keittiön lattia on, ja …
Hakemuksen jälkeinen alakulo
Kun on yrittänyt pukea sanoiksi sen, miten aikoo pukea sanoiksi. Kun on käyttänyt sanoja, joita ei muutoin käyttäisi, kuten fragmentaarinen. Tai lineaarinen. Kun on väittänyt, ettei viihdy lineaarisessa ajassa, ja jää sitten hakemuksen lähettämisen jälkeen miettimään, miksi sanoi niin. Että voiko se ylipäätään olla totta. Ja mihin se edes liittyy. Kun tietää koko hakemuksen turhaksi, …
Olen takaisin
Kyllä kai minä tiesin, että tällainen yö vielä tulisi. Tiesinhän minä, mutta unohdin, unohdin, että joskus aamukahvi on keitettävä jo ennen kuin menee nukkumaan. Ja todettava sitä hörppiessä sitten että jaaha, vai niin, tuli sitten asiaa avaruudelle, ei suinkaan unimaille. Jo oli aikakin. Olen siis takaisin. Olen käynyt paikoissa. Ne ovat olleet riittävän avaria ajatusten …
Peskää ensin kadut
Olen miettinyt talvipesästäni kömpimistä. Tämä on vasta harkinnassa. Kevään suhteen ei kannata tehdä mitään hätiköityä, eihän sitä tänä vuonna tehnyt luontokaan. Nyt se kuitenkin näyttää antaneen periksi, itselleen ehkä. Minä vasta harkitsen. Mietin, mikä menneessä talvessa tällä kertaa oli pahinta, ja valinta on selvä: se, etten ryhtynyt ajoissa kirjaamaan ylös kaikkia tekemiäni kirjoitusvirheitä. Ne nimittäin …
Pystymättömyydestä
En ole enää ihan varma, kuinka kauan tämä kori on kotioveni ulkopuolella kyyhöttänyt, mutta luulen, että viikkojen sijaan kyse alkaa nyt jo olla kuukausista. Siitä olen kuitenkin ihan varma, että minä itse asetin tämän korin tähän, rappukäytävään kotini oven viereen, ja että silloin kun se tapahtui, aikeeni olivat paitsi reippaat, myös vilpittömät. Ihan pian tulisin …