Lokakuinen aamu. Herään itsekseni pellon laidasta, keitän kahvia ja mietin, ottaisinko tänne tänä aamuna vastaan koko maailman. Vilkaisen uutisia, niin kuin joka aamu, ja totean: en taida viitsiä. Sitä täytyy sitten vain kommentoida, ja siinä se päivä sitten meneekin, päätä pudistellessa, ja minulla kun olisi vielä useampi pussi tulppaanin sipuleita luonnolle luovutettavaksi ennen kuin palaan …
Kirjoittaja-arkisto:virkkunenjulia
PELOSTA -eli kuinka mennä tänään nukkumaan
On ilta. Luen uutisia. Elokapinan lakkauttamista vaativa kansalaisaloite on kerännyt kahdessa päivässä reippaasti yli 50 000 nimeä. Luen sen läpi. Aloitteen ensimmäinen lause kuuluu näin: Ympäristöjärjestö Elokapina tulee määrätä välittömästi lakkautettavaksi ja Elokapina tulee määritellä järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi tuomioistuimen toimesta. Okei. Etsitäänpä internetistä tietoa ympäristöjärjestö Elokapinasta. Sellaista ei löydy. Elokapinalla on kyllä omat varsin asialliset nettisivut, …
Jatka lukemista “PELOSTA -eli kuinka mennä tänään nukkumaan”
Kuinka herätä aamulla
Kuinka herätä aamulla päivään, johon omien lasten on pakko mennä. Kuinka herätä aikaan, jota ei enää tunne omakseen. Kuinka herätä varhain ja vakuuttaa itselleen, että se kannattaa kyllä. Että peiton alle ei kannata jäädä. Kuinka vakuuttaa lapsilleen, että hei, tämä kaikki pelleily täällä, tämä kaikki menee joskus ohi. Ja te heräätte tästä vielä, tämä kaikki …
PUNERTAVAT SAUMAT -avoin kirje Elokapinalle
Avaan puhelimeeni uutiskuvia, joissa eduskuntatalon pylväisiin on ruiskutettu vesiliukoista punaista maalia. Kuvateksteistä selviää, miksi. Ensimmäinen oma reaktioni on mitä on. Meillä kaikilla on omamme, ja minun ei onneksi tarvitse mennä välittömästi entiseen twitteriin pöyristymään pitääkseni jotain omaa laumaani tyytyväisenä ja aidan tällä puolen, minkä tahansa karsinan aidan. Ensimmäinen oma reaktioni on mitä on ja se …
Jatka lukemista “PUNERTAVAT SAUMAT -avoin kirje Elokapinalle”
Hiljaisuuden väärä kinnas
Optimismin tuuli on tyyntynyt. Istun sohvalla. Istun kotona. Mikään ei oikein ole, ei hyvin, ei mitenkään päin. Elokuun viimeinen ilta, liian syvä hiljaisuus. Istun sohvalla ja mikään ei oikein ole. Kaikki on mennyt turhaksi. Oppikirjoissa on tästä varmasti jokin tarkka oppikirjaesimerkki, jokin jonkin luovan prosessin jälkeisestä tyhjyydestä, tai kaikkien, näiden hieman itkuisten, mutta esimerkki ei …
Optimismin tuuli
Aamulla heräsin kuopasta. Olen maannut siinä nyt viikon. Ajattelin: täytyisi keittää kahvia. En vain nähnyt kuopan reunan yli, en tiennyt mihin suuntaan mennä, jos mielii keittiöön. Tai ylipäätään mihinkään. Kuopalle on ilmiselvä syy: kirja on ilmestynyt. Olen siis kaivanut kuoppani aivan itse. Niin kuin tapana on. Kirja on ilmestynyt, sitä on juhlittu. Ja jos juhlan …
Menestyvä yritys
Kirja on painossa. Ainakin toivottavasti. Sinne sen ainakin jokunen aika sitten piti lähteä. Kolmannellatoista oikolukukierroksella sanoin taittajalle: eiköhän tämä nyt ole tässä – mutta voidaanko sopia, ettei tätä viimeistä versiota kuitenkaan numeroitaisi luvulla kolmetoista? Että voisiko tämä viimeinen versio vain olla nimeltään oikolukuvedos nro 12,5? Se sopi taittajalle hyvin. Kaikki muukin mitä ehdotin, näytti sopivan, …
Olisiko tänään oikea aika
Katselen sitä ja mietin, olisiko tänään oikea aika ottaa se alas. Se on jo aika pölyinen. Tänään voisi olla oikea aika, ajoitukseni vain on väärä. En pysty orientoitumaan tähän, se vaatisi ryhdikkyyttä, johon minusta ei vaan ole. Tänään voisi olla oikea aika mutta ei vaan ole. Ja onhan tämä valo kaunis, menneen talven laihaa lempeämpi …
Torstai
Tämän täytyy johtua viikonpäivästä, tämän äkillisen optimismin. Tämän tunteen, että kuulkaa, kyllä kaikki järjestyy. Pessimisti ei ehkä pety, mutta optimisti ilahtuu jo etukäteen siitä, kuinka hyväksi kaikki tuleekaan kääntymään. Voi miten ihanaa siihen onkaan luottaa, ja vieläpä näin valtavan hataralta pohjalta. Nämä optimismin heikot kevätjäät, näillä on vaan niin kovin kevyt luistella. Niin kauan kuin …
Kyyhöttäjän ilta
Keskiviikkona vähän ennen nukkumaanmenoa on selvästi oikea aika kysyä itseltään: mitä ihmettä minä olen mennyt tekemään. En minä haluaisi myydä mitään. En vaan haluaisi. Onko pakko myydä omaa kirjaa, jota ei edes vielä ole? On. Tuli sitten kaivettua tällainen kuoppa ja vieläpä kaksin käsin. Olen luvannut myydä, ennakkoon, mutta kuoppa on niin syvä, ettei reunojen …